Tolleri toiseksi koiraksi?

[Lunatic]

Meillä on siis nelivuotias labradorinnoutaja narttu ja toista koiraa olen haaveillut nyt ainakin kolme vuotta.

Labbiksen kanssa harrastan tätä nykyä agilitya ja toisen koiran haluaisin olevan myös soveltuva tähän harrastukseen. Tosin en halua pois sulkea muitakaan harrastuksia mm. Toko ja Vepe, joten rodun tulisi olla sopiva myös esim. näihin lajeihin.

Labbikseni kanssa on kokeiltua tokoa ja haluja olisi päästä vepeäkin harrastamaan. Agility kuitenkin toistaiseksi vielä päälajina, varmasti näin myös tulevan koiran kanssa. En kuitenkaan halua pois sulkea näitä rodunomaisiakaan harrasteita, ne eivät vaan ole minuun niin kovin iskeneet, ja siksi ne jäikin labbikseni kanssa vähän taka-alalle. Toki taipparikurssille ajattelin vielä joku kerta mennä.

Meillä on myös lapsi syntynyt joulukuussa joten rodun tulisi tulla toimeen myös lapsien kanssa. Toki rajat tehtävä selviksi niin lapsille kuin koirillekin, mutta siis pääpiirteittäin ihmisystävällistä rotua siis etsiskelen. Ehkä ihan niin ihmisystävällinen ei tarvitse olla kuin labbikseni on.

Loppu suoralla on siis cockerspanieli(ei varmasti ihan Vepe koirana hyvä, kokonsa puolesta), walesinspringerspanieli ja nyt siis mahdollisesti Tolleri. Ja kuten näistä voi jotain päätellä, toivon toisen koirani olevan säkältään labbista pienempi ja narttua ajattelin toiseksi koiraksi myöskin.

Olisiko tolleri hyvä vaihtoehto? Nyt toivoisin ihan näitä käytännön esimerkkejä, olen käynyt lukemassa läpi yhdistyksen sivut kyllä.

[ume]

Muuten en osaa tollerista kommentoida, kun ei itselläni ole, kuin että vepe ei välttämättä ole ihan tollerilaji. Kyllä toki tollerinkin kanssa vepeä voi harrastaa, mutta jos koira on kovin pienikokoinen, niin pitkät uintimatkat raskaan veneen kanssa eivät välttämättä sitten onnistu, varsinkaan huonossa kelissä...

[TK]

Ketteränä ja energisenä koirana tolleri varmasti taipuu niin TOKOon, agilityyn kuin esimerkiksi MEJÄän paremmin kuin näyttelylinjainen kultsu tai labbis. Myös VEPEä moni tolleristi harrastaa menestyksekkäästi. Mutta se on vähemmän miellyttämishaluinen ja vaatii paljon enemmän kuria erityisesti arkitottelevaisuuden suhteen. Samoin se vaatii pitkäjänteistä pohjatyötä pikkupennusta asti, mikäli NOME kiinnostaa. Mikäli vauvan ja vanhemman koiran ohella jää aikaa ja intoa todella satsata pennun sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen, niin siitä vaan. "Siinä sivussa" se tuskin kuitenkaan hoituu.

Jos haluat päästä helpolla, ota toinen labbis. Jos olet valmis näkemään vaivaa, niin silloin voit valita tollerin.

[tambu]

Sori, asian vierestä

Ketteränä ja energisenä koirana tolleri varmasti taipuu niin TOKOon, agilityyn kuin esimerkiksi MEJÄän paremmin kuin näyttelylinjainen kultsu tai labbis.

Agilityyn varmasti, tokosta ja mejästä ei taida olla näyttöä väitteen tueksi

Jos haluat päästä helpolla, ota toinen labbis. Jos olet valmis näkemään vaivaa, niin silloin voit valita tollerin.

Mikään ei tuhoa asuntoa yhtä tehokkaasti kuin helpoksi koiraksi otettu labbis. Kannattaa lukea "Marley & Me" -kirja tai katsoa elokuva, siinä esimerkki siitä miten labbista ei kannata pitää...

[Jarppe]

Jos haluat päästä helpolla, ota toinen labbis. Jos olet valmis näkemään vaivaa, niin silloin voit valita tollerin.

Mikään ei tuhoa asuntoa yhtä tehokkaasti kuin helpoksi koiraksi otettu labbis. Kannattaa lukea "Marley & Me" -kirja tai katsoa elokuva, siinä esimerkki siitä miten labbista ei kannata pitää...

Veikkaisin, että TK viittaa tässä siihen eroon, joka löytyy näiden kahden rodun koulutettavuudesta. Tolleri selkeästi itsenäisempänä koirana on pääsääntöisesti aika paljon työläämpi kouluttaa kuin labbis. Eräässä Tolleri-lehden artikkelissa aikoinaan sanottiin varsin osuvasti, että tollerin mielenkiinto ja motivaatio pysyy yllä kun koulutuksessa onnistutaan huijaamaan koira luulemaan, että "oivalsin tämän itse". Perinteinen ohjailuun ja suuriin toistomääriin pohjautuva koulutus toimii aika heikosti.

Kyllähän melkein koira kuin koira vailla johdonmukaista koulutusta ja virikkeitä laittaa kämpän tehokkaasti päreiksi.

[TK]

Veikkaisin, että TK viittaa tässä siihen eroon, joka löytyy näiden kahden rodun koulutettavuudesta. Tolleri selkeästi itsenäisempänä koirana on pääsääntöisesti aika paljon työläämpi kouluttaa kuin labbis.

Juurikin näin!

Ja niitä rodun MEJÄ- ja TOKO-tuloksia voi katella vaikka sieltä KoiraNetistä. ;)

[tambu]

Ja niitä rodun MEJÄ- ja TOKO-tuloksia voi katella vaikka sieltä KoiraNetistä. ;)

Katsoin ihan alkuun
http://sm-meja2009.vuodatus.net/

ja siellä on labradorit edustettuna sekä KÄY- että NÄY-linjoista, mutta mites ne tollerit

[Jarppe]

Katsoin ihan alkuun
http://sm-meja2009.vuodatus.net/

ja siellä on labradorit edustettuna sekä KÄY- että NÄY-linjoista, mutta mites ne tollerit

Mitään tekemistä ei tietenkään ole sillä, että tollereita rekisteröidään vuosittain noin 400 kun labradoreja taas 1600?

Jos tilastoista haluaa jotain informaatiota hakea, niin suosittelen hieman suuremman otoksen hyödyntämistä ja suhteuttamaan tulokset kunkin rodun yksilöiden lukumäärän mukaan.

Esim.
Vuonna 2009 metsästyskoirien jäljestämiskokeessa on VOI-luokassa saanut tuloksen 102 eri tolleria. Labradorinnoutajien vastaava luku on 180. Kun huomioidaan, että labradoreja on noin nelinkertainen määrä tollereihin nähden, niin tolleri on tämän perusteella ollut yli kaksinverroin edustetumpi koira Mejä-kokeiden VOI-luokassa kuin labradorinnoutaja.

[tambu]

Mitään tekemistä ei tietenkään ole sillä, että tollereita rekisteröidään vuosittain noin 400 kun labradoreja taas 1600?

SM-mejään valitaan koirat tiettyjen karsintaperusteiden mukaan, mitkä ovat samat rodusta riippumatta. Sitä kautta suomenmestaruus on arvokkaampi suoritus kuin yksittäinen VOI1 tai JVA.

Jos tilastoista haluaa jotain informaatiota hakea, niin suosittelen hieman suuremman otoksen hyödyntämistä ja suhteuttamaan tulokset kunkin rodun yksilöiden lukumäärän mukaan.

Jokainen lukee tilastoja niinkuin itse parhaaksi katsoo...

Esim.
Vuonna 2009 metsästyskoirien jäljestämiskokeessa on VOI-luokassa saanut tuloksen 102 eri tolleria. Labradorinnoutajien vastaava luku on 180. Kun huomioidaan, että labradoreja on noin nelinkertainen määrä tollereihin nähden, niin tolleri on tämän perusteella ollut yli kaksinverroin edustetumpi koira Mejä-kokeiden VOI-luokassa kuin labradorinnoutaja.

Esim.
Vuonna 2009 metsästyskoirien jäljestyskokeen VOI-luokassa on startattu tollereilla 170 kertaa ja labradoreilla 396 kertaa. Unohdetaan tästä siis ne sohvachampionit ja nome-ammattilaiset ja vertaillaan niitä varsinaisia mejä-startteja, prosentteina toki. Tollerien starteista 54% ja labradoreilla 65% tuotti VOI1-tuloksen.

Itse arvostan SM-tittelin korkeammalle kuin JVA:n tai VOI1:n.

[Jarppe]

Voisitko nyt vielä lyhyesti selventää, mitä johtopäätöksiä on vedettävissä ja miksi kun tarkkaillaan SM-mejän osallistujamääriä ja MeJä-starttien lukumääriä?

[tambu]

Kukas SM-kokeen osallistujamääriä tarkkailee, Jarppeko?

[Jarppe]

Jos eteen lyödään sellainen kysymys, johon ei osata vastata, niin silloin usein tulee tehtyä "väistö" (kuten tehtiin tuolla jo rekisteröintimääriä vertaillessa) takertumalla johonkin epäolennaiseen epäkohtaan tai sivuseikkaan. Näin huomio siirtyy muualle ja voi toivoa, että kiusallinen kysymys vaipuu myös sen kysyjältä unholaan.

Mutta samaa mieltä olen, ei tuollaisesta tilastoinnista pysty mitään selkeää johtopäätöstä tekemään rotujen soveltuvuuksista mejä-harrastukseen. Ainoa tilastollinen fakta on se, että tollerit menevät useammin harrastekoiriksi kuin labukat. Kertooko se jotain näiden kahden rodun yleisistä eroista?

Rodun yleisestä soveltuvuudesta johonkin lajiin ei kerro mielestäni huippukoulutettujen yksilöiden absoluuttinen lukumäärä vaan paremminkin se, kuinka suurella osalla koirista aktiivisesti harrastetaan kyseistä lajia.

[Lunatic]

No siis selvennökseksi, että koskaan en ole koiraa sillä perusteella ajatellut ottaa, että "kyllä se tossa sivussa menee". Ja labbikseni on ollut aika vaativa labbikseksi(kovapäinen eli luupää ) ja töitä on tehty ja vaikka töitä on tehty niin kyllä se uhmaikien aikaan vähän teki sisustusta kotonamme...

Mutta kiitos kuitenkin rehelisistä vastauksista ja pohdinta jatkuu edelleen... Valmis olisin kyllä toki aikaa uhraamaan uudelle tulokkaallekin yhtälailla kun vanhemmallekin koiralle... toki pentu vaatii enemmän huomiota alkuvaiheessa... tietysti!

Ja onhan ekan koiran kanssa tehty kaiken maailman virheitä mitä on sitten jälkikäteen korjailtu ja toisen koiran kanssa osaa jo vähän avarakatseisempi olla tiettyjen juttujen kanssa.

[Jarppe]

Mielestäni tollerin ja labbiksen merkittävin ero on juuri tuo itsenäisyys. Se on toki jossain tapauksissa etukin, mutta itse olen sen kokenut enimmäkseen haasteeksi. Tolleri pyrkii selvittämään tilanteet itse, eikä ole yhtä helposti ohjailtavissa ja kontrolloitavissa kuin labbis. Tolleri ei pyöri metsälenkillä jaloissa vaan erkanee helposti pitkienkin matkojen päähän ja käy välillä vain kurkkaamassa missä se isäntä menee. Aika moni tolleri on "yhden miehen koira". Ei tottele muiden käskyjä, ei välitä vieraista ihmisistä pätkäkään.

Treeneissä tolleri on kuin on/off -kytkin. Se tekee joko täysillä tai sitten ei ollenkaan. Tämä taipumus todella intensiiviseen työskentelyyn on mielestäni se paras tollerin ominaisuus. Heikkoutena, ainakin mitä omaa koiraa katselee, on malttamattomuus ja eräänlainen liikavalppaus. Mutta ehkäpä se on intensiivisen työskentelyn hinta.

[Saikkuli]

Ei kannata antaa pienen koon hämätä että luonnekin olisi jotain pientä. Meidän tollerilla löytyy ainakin dominointitaipumusta, joten omistajan on syytä olla hyvin määrätietoinen toimissaan. Yksi tollerin parhaista puolista on mielestäni sen välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan. Ja kyllä niitä vieraita sitten harmittaakin kun koittavat vähän "kouluttaa" meidän koiraa eikä se korviaansa lotkauta Toinen parhaista puolista on tuo Jarpen mainitsema on/off kytkin. Kotioloissa sisällä koiraa ei huomaisikaan jos ei se sattuisi välillä pötköttämään ihan kulkureitillä, mutta annas olla kun kutsu kuuluu ulos tai on jäljestysvaljaat kädessä tai autolla kaarrellaan viimeisiä mutkia koulutuskentälle niin jo on tarmoa töihin. Meidän koiruus ei niin lapsista välitä, halaukset saisivat sen puolesta jäädä kokonaan antamatta mutta ulkona kirmailuun pallon perässä se on aina valmis lasten kanssa, ihan ylikierroksille menemiseen asti. Silloin peli on hyvä pistää poikki ennenkuin koira on ihan ylikierroksilla tai palautumiseen menee KAUAN. Ohjattu toiminta on ainakin meillä paremmaksi todettu kuin päätön hönkkääminen miten sattuu.
Meillä harrastetaan agilityä ja mejää, kesäleirillä katselin tollereiden hienoja suorituksia vepen parissa, aika houkuttelevan näköistä oli sekin. Ehkäpä ensi kesänä.

[sama]

Meillä on 3-vuotias tolleriuros ja viime talvena syntynyt lapsi. Koiran kanssa olemme käyneet neljäportaisen tokokurssin, treenanneet intessiivisesti taippareihin, treenaanneet mejää ja tänä kesänä startattu vepessä. On kaksipiippuinen asia että ehdimme vaikka mitä ennen perheenlisäystä sillä nyt kun luonnollisesti vauva vie aikansa, on sydäntäsärkevää nähdä koira pallo suussa odottamassa koska olisi hänen vuoronsa. Pyrin kuitenkin treenaamaan jotain säännöllisesti koska koiran työinto ( ja välillä taitokin ) on valtava. Kovien järjestelyiden takana on taas sitten päästä koulutuksiin, tapahtumiin tai kisoihin. Lähes jokaiseen harrastukseen menee koko päivä, mejään usein kaksi. Noina päivinä on joko lapsi jätettävä hoitoon jos se onnistuu tai otettava mukaan. Jos lapsi on mukana, on päivän aikana huomioitava hänet vaikka olisi apujoukkojakin ja toisaalta pidettävä koira fiiliksessä. Ja huomioitava ettei pienestä lapsesta ole muille haittaa. Jos nuo päivät ovat rankkoja koirallekin, ovat ne myös ohjaaja-äidillekin. Ja miksi sitten lapsi mukana, eikö sen voi jättää joskus kotiikin, kyselee varmaan moni mielessään. Voi tottakai - aina se vain ei ole mahdollista ja lisäksi mielellään haluaisin että koiraharrastus tarttuisi myös häneen ja mikä parempi kuin autenttiset tilanteet pienestä pitäen.

Tähän sitten lisäksi koiran luonne ,josta tunnistaa monen jo mainitsevia piirteitä: itsenäinen, " luupää" eikä ole kiinnostunut muista ihmisistä kuin omasta laumastaan tai usein näkemistään ihmisistä. Työntekokin usein itsekästä, eikä todellakaan aina työskentele miellyyttääkseen ja aivan omaksi hyvikseen. Toko kyllästyi aika nopeasti ja on enemmän action - lajien kannalla . Omaa lastamme " hoitaa" kyllä mutta väistää pienien käsien hapuilun nätisti. Sama väistöliike tulee vieraiden lasten tullessa silittämään, usein myös aikuiset kierretään. Lapset kelpaavat kavereiksi vain jos esimerkiksi heittävät palloa. Jännityksellä seuraamme tilannetta täällä omassa perheessä koko ajan, kuinka lapsen ja koiran suhde kehittyy. Koira on muuten ystävällinen ja välillä yllättää hänelläkin sylin kaipuu voimakkaasti, onhan hän " esikoinen".

Kaikesta huolimatta - ja ehkä juuri siksi - en vaihtaisi tätä rotua mihinkään. Mutta näillä kokemuksilla en taas suosittelisi tolleria välttämättä uutena koirana toiseksi koiraksi ja pienen lapsen kanssa. Mikäli aikaa pennulle riittää, jotta sen luonteeseen ehtii tutustua ja ohjata kasvua, harrastaa jos koira on kiinnostunut niin siinä sitten ottaa mielestäni sen kuuluisan riskin, joka voi olla tietenkin elämän yksi parhaista jos kaikki menee hyvin.

Tämä siis aivan puhtaasti henkilökohtaisen kokemuksen perusteella. Osallistumatta suuremmin kamppailuun rotujen välillä, olen kyllä TK:n kanssa samaa mieltä että saattaa olla että helpommalla pääsee labbiksen tai jonkun muun miellyttämishaluisemman rodun kanssa. Ja tässä helpompi ei tarkoita laiskuutta tai huonommuutta vaan koulutettavuutta ja kotioloja.

[Lunatic]

Hyvä saada lapsiperheellisenkin kommenttia... Meillä tosin mies hoitaa nytkin lasta kun harrastan koiran kanssa, että se tuskin muuttuisi mihinkään toisenkaan koiran kanssa...

Mutta niin kun sanoin, pohdinta jatkuu edelleen ja nyt isäntä on sitä mieltä ettei tolleria meille ja hän kun ei koiraroduista oikein mitään ymmärrä, niin puhtaasti ulkonäkösyistä tämä hylkäys... (musta taas tolleri on kaunein noutajista, lukuunottamatta tietty juuri tätä omaa labbistamme ) No pääasiassa mun harrastuskaveriksi/koulutettavaksi uusi koira tulisikin, joten mun se viimeinen päätös kyllä on mikä koira tulee seuraavaksi. Mutta tuleehan siitä sitten yhteinen perheenjäsen kuitenkin, että kaipa se jossain määrin ukkoakin on kuunneltava.

Mutta edelleen myös nuo kaksi spanielia miellyttää myöskin... että katsotaan ja hyvin todennäköistä on ettei toinen koira ole taloon tulossa vielä pariin vuoteen.

Ja haluan labbista fyysisesti pienemmän rodun joten siksi toinen labbis on nyt pois suljettu, ehkä sitten kun tästä nykyisestä joskus aika jättää...

Eikä tarkoitukseni ollut nostaa mitään "meidän rotu on parempi kuin teidän rotu"-kiistaa tänne. Itse olen aika avoin kaikille koiruuksille, enkä katso meriittejä... toki jos haluan harrastaa agia, en hanki sitten mitään siihen täysin soveltumatonta rotua, niin fyysesisti kuin henkisestikin.

Kiitos vastauksistanne ja rehellisistä sellaisista...

liian monessa rodussa kun näkee näitä huonosti koulutettuja yksilöitä kun on se koira otettu kepein perustein... En siis sano, että minä onnistuisin mahdollisen tollerini(tai ylipäänsä sen toisen koiran) kouluttamaan täydelliseksi, mutta en suinkaan ole sieltä välinpitämättömimmästä päästä ja halua koiraa vaan sen kauniin ulkonäön vuoksi ja yrittämättömyydestä ei ainakaan voisi syyttää.

[Saikkuli]

Hih, meillä taas tolleri oli melkeinpä ainoita koiria jotka mies ulkonäön puolesta kelpuutti vaihtoehdoksi Makuasioista ei voi kiistellä. Itse mietin koirassa enemmän sen käyttötarkoitusta ja harrastusmahdollisuuksia, sitten vasta ulkonäköä, ja niihin vielä sen toisen puoliskon mielipiteiden sovitus niin ei ole ihan helppo homma Valita koiraa, meinaan.

[Susku]

Jos olet pääasiassa agilitykoiraa hankkimassa, niin kehoittaisin ehkä tähyilemään muidenkin rotujen (esim. paimenet) suuntaan. Olet varmaan tietoinen, että jokainen tolleri ei rakenteensa puolesta välttämättä ole ihanteellinen agilitykoira. Olen itse kisaillut kevytrakenteisen, mutta pienen maksin kanssa, mutta harrastusura jää väistämättä aika lyhyeksi sellaisen kanssa, mikäli haluaa että koira saa viettää terveet vanhuudenpäivät. Välillä näkee myös pieniä maksikokoisia uroksia, jotka on rungoltaan todella voimakkaita. Herää vähän kysymys, että onko mielekästä hyppyyttää tällaisella koiralla 60 cm rimoja? Toki jos onnistut jostain saamaan medikokoisen tollerin, niin sehän on hyvä juttu, mutta kasvattajilla ei ole kristallipalloa josta näkee että tuleeko pentu kasvamaan yli 42,9 cm korkeuden