Miten saan mun rakkaan töpseli kuonon kuriin..?

[Summer]

HeIpSaN.

Mulla on sellanen 10v. kultainennoutaja uros. Tarvisin pikaisesti neuvoja miten saan mun koiran tottelemaan lenkillä. Meillä tämä töpselikuono alkaa jumittamaan hihnassa,kuin muuli vetäisi perässä. Kun käänytään takaisin päin tai tulee vaikka koira vastaan niin meidän koira jumittaa. Miten saisin sen lopettamaan sen olen kokeillut \"kaikkia\" mahdollisi keinoja, eikä tehoja.


Yhden kerran se jumitti KESKELLE risteystä autoiliat NAUROIVAt. Kyllä muakin sen jälkeen nauratti. Seisoin varmaan risteyksessä 5min. Mulle nyt sit hyviä neuvoja

[Andy]

Meidän 3-vuotias kultsu-uros tekee samaa, kun on todella ilkeällä päällä. Olen myös seissyt keskellä suojatietä autojen odottaessa että saan koiran liikkeelle. Ei ole auttanut muu kuin vetää koiraa, mutta pahimmassa tapauksessa koira on heittäytynyt selälleen makaamaan aivan veltoksi, eikä varmasti liiku mihinkään. Minäkin kaipaisin neuvoja näihin tilanteisiin. Andy tekee niin varsinkin kesäisin, illalla ulkoillessamme, koska on ollut kuuma niin haluaisi jäädä ulos viileään. Saattaa maata 10 minuuttiakin maassa selällään ja sitten vihdoin nousee ja pääsemme jatkamaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Kutsuminen ja namilla houkuttelu on turhaa... Joskus on tullut ystävällisiä ihmisiä houkuttelemaan Andyn ylös ja tottahan se nousee kun saa kaiken huomion itseensä. Jotkut kysyvät myös että onko joku hätänä, viimeksikin rapun ovelle oli vain 30 metriä, sanoin vain että koiraa ei huvita vielä tulla sisälle

[Summer]

Juu ymmärrän sinua. Meillä on useimmiten niin,että koirani jää makaamaan vaan jos ei huvita tulla tai mennä sinne. Se on kyllä todella \"huvittavaa\",kun koirani jää seisomaan keskelle risteystä ja autoilijat saavat odottaa.

[Petite]

Mitähän keinoja sinä oot kokeillut? Vesisanko ensi kerralla mukaan ja sangollinen vettä päälle ?

[Summer]

Oon kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja.

[Nessitol]

Jos koira tietää, että voi jäädä keskelle tietä makaamaan seurauksena ainoastaan se, että aletaan kaivaa namia taskusta ja houkuttelemaan, veikkaatteko tämän pienentävän vai suurentavan ko. käyttäytymisen todennäköisyyttä?

Jos vanhemmat antaisivat lapselleen karamellin kun hän lopettaa kiroilun, kiroilisiko lapsi enemmän vai vähemmän?

Jos lasta tukistettaisiin jokaisesta kirosanasta, kiroilisiko lapsi enemmän vai vähemmän?

Mikäli koira tekee jotain ei-toivottua, sille ilmaistaan se selkeästi. Jos omistaja alkaa hykertelemään kun koira piehtaroi keskellä autotietä, voi melko suurella todennäköisyydellä päätellä tämän myös toistuvan.

Jos ja kun on näissä asioissa alusta saakka mustavalkoinen ja ehdoton, ei tarvitse lenkkeillessään kolinapurkkeja, vesisankoja tai variksenpelättejä raahata mukana.

[Summer]

Olen selkeästi kieltänyt koiraani,mutta.. Se ei vaan tottele. Nyt,kun olemme alkaneet harjoitella erilaisia juttuja alkaa sujumaan hihnassa kävely ja kaikki muut TODELLA HYVIN!

[smerikal]

Mitäs jos tossa vaiheessa kun koira kerta on sopivasti rapun edessä selällään kaivaisit kynsisakset takataskusta ja toteaisit iloisena että 'jees, leikataan kynnet!'. Edellyttää tosin ettei kynsienleikkuu kuulu koiran mielipuuhiin...

Joskus joku kertoi että kun hevosen varsa oli heittäytynyt valjaisiin opetettaessa maahan makaamaan juuri tuohon 'mä en enää leiki tätä leikkiä' tyyliin, niin paras keino oli ollut istahtaa kaulan päälle ja pistää tupakiksi. Eli ei enää päästettykään sitä varsaa ylös ja pakotettiin se makaamaan siinä ihan ihmisen määräämän ajan. Näin vietiin varsalta tilanteesta aikatauluttamisvalta ja sille tulikin halu päästä ylös ja pois epäsuotuisasta asemasta.

Toimisiko sama koiraan, eli koirasta sellainen ote ettei pääsekään ylös ja taskusta vaikka kirja jota lukee yhden luvun eteenpäin koiraa mitenkään noteeramatta? Pakotettu makoilu ei ehkä olekaan enää yhtä kivaa kuin jullittelu.

[Andy]

Meillä on nyt niin, että osaan ennakoida ennen kuin Andy heittäytyy maahanm joten kiellän kun se on laskeutumassa ja rupee hidastelemaan. Jos kielto ei auta vedä sitä hihnassa eteenpäin ja lisään vauhtia. Yleensä saattaa kokeilla tätä pari kertaa peräkkäin, mutta huomaa pian että en hyväksy makoilua kesken lenkin, paitsi jos on todella väsynyt jostain riehumisesta. Tuo kynsisaksijuttu voisi olla kätevä Meillä Andy antaa hyvin leikata kynnet, ja juuri tuo kylkimakuu asento on sille mieleisin. Joskus se vaan kutittaa niin paljon että saa vain yhden tassun kerralla...

[Summer]

Kiitos kaikille hyvistä neuvoista. [/b]

[Valena]

Meillä ei ole sentään selälleen mennyt, mutta täysiä stoppeja joskus tehnyt ja tekee. Onneksi ei kauhean usein, mutta silloin kun tekee niin ne on aika ärsyttäviä. Joskus koira jäänyt tielle seisomaan sellasella asenteella että ei liiku siitä enää mihinkään. Ei siinä ole auttanu ku väkisin yrittää repiä pois autojen tieltä, mikä ei ole helppo homma kun tota painoa on koiralla ja omistajalla suunnilleen saman verran.

Toimisiko sama koiraan, eli koirasta sellainen ote ettei pääsekään ylös ja taskusta vaikka kirja jota lukee yhden luvun eteenpäin koiraa mitenkään noteeramatta? Pakotettu makoilu ei ehkä olekaan enää yhtä kivaa kuin jullittelu.

Toi olisi kyllä aika hyvä keino! Muut ihmiset tosin voisi katsoa vähän kieroon

[miima]

Meillä tuo koira teki pentuna just tota, että meni maate jos ei huvittanut liikkua, nyt ikää vuosi ja onneksi ei enää juurikaan tuota tee. Ei auttanu silloinkaan muu kuin joko jättää koira sihen ja jatkoin itse määrätietoisesti matkaa,kyllä se perässä tuli kun tarpeeksi kauas joutui \"laumastaan\". Yämä toki vain jos oltiin sellaisessa paikassa missä vähän liikennettä. Toinen vaihtoehto oli julmasti vaan kiskoa pannasta mukaansa. Alkoi se liikkumaan kun muutamia kertoja jouduin kiskomaan. Minä en ainakaan ala koiran pillin mukaan pomppimaan, näitä näkee ihan tarpeeksi, kun joku seisoo tienposkessa koiran kanssa ja koira ei suostu liikkumaan. Varmasti liikkuu jos sille ei anneta vaihtoehtoja. Ymmärän kyllä, että yli 30-kiloisen koiran mukaansaaminen oi olla vaikeaa jos on selällään maassa, tässäkin tapauksessa olen ottanut pannasta kiinni ja nostanut koiran jaloilleen ja eikun matkaan. Onneksi nykyään tosiaan harvemmin joutuu tätä tekemään, mutta joskus vieläkin. Se koira ei siihen kuole jos vähän remmistä tai pannasta nykäsee tai kiskoo, korkeintaan tuntuu epämiellyttävältä, mutta kun tätä ei joudu (toivon mukaan) joka päivä tekemään, niin ei se vahinkoa tee kenellekään.

[susanna_121]

juu.. meidän pikku \"enkeli\" tekee samaa. Tessa on kylläkin vasta 15 viikkoa mutta voi kun ärsyttää kun se heittää kyljelleen maahan ja katsoo vaan että \"enpä muuten kävele senttiäkään\" ja jos yrittää vetää narusta niin otta vaan paremman asennon selällään.
Nyt vielä pystyn Tessan nostaa jaloilleen ja muutaman erran jälkeen se sitten lähtee taas lompsimaan eteenpäinn, mutta mitäs sitten kun koira on iso..

Joskus olen vaan katsonut että panta on \"hyvin\" ja lähtenyt vetää sitä perässä.. siinä se sitten vedettynä tulee muutaman metrin ilmeenä sellainen \"voi kun tämä asfaltti mukavasti raapii selkää\".
Noh.. toivottavasti tämä aikaa myöten menee ohi..

[hannakn]

Summer

Ensinäkin, toivottavasti et nauranut koiran aikana tätä sen tempausta. Koska jos teit näin, osoitit koirallesi hyväksyväsi tämän tavan.

Joka kerta, kun koira heittäytyy maahan, niin on parempi vain jatkaa lenkkiä ja olla huomaamatta sen tempausta. Tiedän, että isoakin noutajaa on vaikea vetää perässä, mutta jos sitä muutamalla lenkillä joutuu vetämään vähänkin pidempään, niin kyllä se jossain vaiheissa huomaa, että on mukavampiakin tapoja liikkua.

[smerikal]

Hei jos se selälleheittäytyjä on ihan vasta pentu, niin olkaapa tarkkoja ettei se ole vain yksinkertaisesti väsynyt! Pentu väsyy yllättävän nopeasti ja on helppo ihmisenkin kävellä tainnoksiin! Itse nappasin pennun aina kainaloon jos sen oma vauhti hyytyi ja matkaa kuitenkin oli vielä jäljellä; turha sitä on pientä ruveta marssille pakottamaan..

[hannakn]

juu.. meidän pikku "enkeli" tekee samaa. Tessa on kylläkin vasta 15 viikkoa mutta voi kun ärsyttää kun se heittää kyljelleen maahan ja katsoo vaan että "enpä muuten kävele senttiäkään" ja jos yrittää vetää narusta niin otta vaan paremman asennon selällään.

Pitää muistaa kuitenkin, että 15 viikkoinen on vasta 4kk, joten ei välttämättä jaksa pitkiä lenkkiä. Ei ehkä noin pientä kannata vetää perässä, koska lenkkeilystä voi tulla epämiellyttävä kokemus. Noin pieni pentu voi vain yksinkertaisesti väsyä. Olimme juuri vajaan 8 viikkoisen pennun kanssa pienellä lenkillä, kun tämä ei enää jaksanut kulkea, heittäytyi makaamaan. Eli välttämättä ei ole kyse siitä, ettei viitsi kävellä, vaan siitä ettei jaksa.

[susanna_121]

juu.. aina kannan Tessan jos noin tekee kun ollaan lenkillä.
Mutta kun tuo heittäytyminen tapahtuu AINA kun ollaan juuri päästy ulko-ovesta ulos.. siis kaksi metriä kävelty
En usko että ihan vielä silloin on väsy... kun kuitenkin kun jaloilleen tessan nostan niin hän siitä itse alkaa tepastelemaan..

[Jankku_]

Voi jestas että nauran aina noille kenen aikuinen koira jämähtää paikalleen. En ole ikinä ymmärtänyt, enkä luultavasti tule koskaan ymmärtään mikä siinä on niin vaikeaa yksinkertaisesti vain vetää koira vaikka koko loppulenkin väkisin perässä, jos ei kerran kävele, olkoon sitten vaikka selällään tai mahallaan. Ihan sama. Pennut ovat asia erikseen, ottaen tietysti huomioon onko se oikeasti väsymystä vai pään aukomista.

Ymmärrän myös sen, että lapset eivät saa kiskottua 30 kiloista koiraa niin helposti perässä ja se saattaa olla niiden mielestä vielä erittäin noloakin. Näissä tapauksissa minun mielestäni vanhempien pitäisi puuttua peliin.

En voi siis käsittää tuota, että koira päättää pysätäänkö vai ei ja omistaja vielä tottelee, halleluja

[look sharp]

Meillä ei yleensä pysähdellä, mutta viime talvena päätti, että hänpä ei kotia mene. Pari sataa metriä enää kotiin matkaa, niin neiti kellahtaa selälteen. Eihän siinä sitten kuin vetämään 20kg vetelää koiraa perässä. Luminen tie, niin taisi tuntua ihan mukavalta, raapi selkää. Välillä vaan korjaili asentoa ja tyytyväisenä hilautu sen 200 metriä risteyksine kaikkineen koti pihalle asti.. Sen jälkeen on välillä ihan muuten vaan heittäytynyt selälteen ja liukunut siinä vähän matkaa ja noussut takaisin jaloilteen.

[Käpälämäki]

Ei tuossa tilanteessa paljon muut konstit auta, kun tehdä koiran olo siinä mahdollisimman tukalaksi/mahdottomaksi olla. Jollakin palstalla lueskelin, että esim. sellaiselle koiralle joka inhoaa kynsien leikkaamista, ottaa sakset esille ja ei kun leikkaamaan. Hyvässä lykyssä tulee vauhtia koiraan... Tietenkin kaikessa on varjopuolensa - tämä saattaa vahvistaa koiran inhoa kynsienleikkuuseen. Yrittäkää keksiä mitä koiranne inhoaa ja olisi pienin paha koiran ja ihmisen yhteiselolle. Tsemppiä teille koirienne kanssa!

[sirrenenkeli]

Tuosta tulikin mieleen miten meidän tyttö on oppinut komentelemaan isääni. Jos ne on kahdestaan lenkillä ja koiraa ei kiinnostakkaan enää kävellä pidemmälle se hyppää vaan isääni vasten, koska sillä se tietää että käännytään takaisin. Minä en ole ikinä hyväksynyt tuota käyttäytymistä ja aina vaan jatketaan matkaa vaikka miten hyppisi.Sillä se on ymmärtänyt että minulle ei tehoa se eikä enää hypikkään. Mutta isälleni se taitaa tehdä sitä vieläkin lenkillä. Että meillä tälläinen tapaus

[Summer]

Nykyään koira tottelee jotenkin. Mutta treenausta kaivataan vieläh.

[nala04]

Tämä oli sikahauska viestiketju, siis olen kyllä tosi väsynyt mutta mua naurattaa ihan sikana noi perässä vedettävät koirat
Ja että \"Kyllä se sitten huomaa että on miellyttävämpiäkin tapoja liikkua\"
Luulis minunkin mielestä
Toivottavasti kukan ei loukkaantunut, vähän oli hubaista mielikuvat, vaikka hermo mulla palais ihan totaalisesti jos jumittuis keskelle tietä seisoo, ja olis varmaan ensimmäinen ja viimenen kerta
Hyviä neuvoja!!Pidetään korvan takana jos noi meidän wuffet sattuu keksimään samanlaisia temppuja...

[Summer]

Eipä tuo mitään! Kyllä itseänikin huvitta tuo, vaikka se ei ole kyllä mitään mukavaa puuhaa, kun koria vetää jarrut keskellä risteystä!

[-cara-]

No, minunkin lullukkani , 11 kk vanha kultsu-uros, on nyt keksinyt tämän jumittamis-harrastuksen

Ensimmäisen kerran kun teki sen, niin se oli tilanteena ihan harmitonta (niin siis itse luulin vielä silloin ) etten älynnyt siihen puuttua vaan kiltisti siinä sitten odoteltiin jotain mummoa, joka käveli meidän perässä varmaan parin sadan metrin päässä. Kun mummeli tuli kohdalle, kehui kaunista koiraa "joka niin kiltisti siinä istuu ja odottaa" ja pään silitystäkin sai vielä vaivan palkaksi kivalta mummolta

No, tästähän sitten virkistyi nuoriherra siinä määrin, että "tätähän pitää saada lisää..." eikä emäntäkään vielä herännyt huomaamaan, että mistä tässä oli oikein kysymys

No, koira sitten yhdellä aamulenkillä päätti istahtaa keskelle suojatietä ja katsoi vaan pitkin kuonoansa, että kappas siinä tulee auto mutta antaa sen tulla vaan

Heräsin kyllä tässä vaiheessa jo viimeistään unesta, että tuo koirahan pitää mua ihan pilkkanaan

Laitoin kunnon pannan koiralle kaulaan ja kun seuraavan kerran sitten päätti taas istua ja jäädä odottelemaan huomista päivää niin otin kunnon otteen hihnasta ja nykäisin koiran ylös ja jatkettiin matkaa. Yritti vielä muutaman kerran, saman lenkin aikana, että onkos tuo täti tosissaan mutta kun en antanut (enkä tule antamaan) periksi, niin jumittamiset ovat vähentyneet huomattavasti.

Selvennykseksi vielä, että kuulun niihin ulkoiluttajiin, jotka antavat koiran nuuhkia ja tutkailla maastoa ja maisemia, eli vauhti ei ole mitään pikamarssia ja katse-suoraan-eteenpäin - meininkiä muutenkaan jottei tule sellaista käsitystä, että koirani joutuu marssimaan laput silmillään lenkeillään